Syksy ylikierroksilla
Syksy on mennyt ylikierroksilla. En suosittele kenellekään neljän asunnon tuomia paineita, jotka tahtomatta muutaman kerran herättivät yöllä takaraivossa jylläten. Ei auttanut kuin laatia mielessään listaa, josta vähitellen saisi yliviivata asioita; vanhan talon näyttöihin valmistautumiset, uuden talon rakentaminen, aamulla töihin selviytyminen, vuokralle menevän sijoitusasunnon viimeistely, evakkokämpän valmistuminen, miehen treenien mahdollistaminen, karvalapsien huomioiminen. Viimeksi kun blogissa olen työmaata käsitellyt, oli runko juuri valmistunut. Jotta runko saadaan mahdollisimman nopeasti jäykistettyä, jottei sortuisi kuin korttipakka, seuraavana olisi vuorossa jäykistävät rakenteet.
Kesällä 2014 (oli muuten sairaan kuuma kesä silloinkin) rakentelimme autotallia. Jostain oli neuvottu, että siitä vain rungon pystytyksen jälkeen tuulensuojalevyä jäykistämään ja sitten villaa perään. Teimme työtä käskettyä, muttei kovinkaan kauaa, kun ystävällinen naapurimme (tiellemme rakensi silloin taloja seitsemän timpuriperhettä) tuli keskeyttämään puuhastelut kysymyksellä, mitä ihmettä me oikein tehdään. Hän on siis ammatiltaan timpuri ja tehnyt satoja taloja. Ammattillinen totuus kuulemma oli, että kun tehdään itselle, niin aina laitetaan seinään ensin villa ja sitten vasta päälle tuulensuojalevy. Mutta kun tehdään toiselle, niin ensin tuulensuojalevy, jonka taakse sitten villa sisältä päin painettuna. Tässä voi olla ongelmana, että villaa ei saa laitettua levyä vasten tarpeeksi tiiviisti ja niin, ettei jäisi kylmäsiltoja. Ei muuta kuin ne muutama levy pois seinästä ja uusilla neuvoilla kohti lopputulosta.
Näillä ohjeilla (eli kun itselle tehdään) teimme tälläkin kertaa, eli ensin villapaali seinään ja sitten levy päälle. Tuulensuojalevyksi meille tuli Siniatin 9 mm tuulensuojalevy. Levyn ydin on kosteuskyllästettyä kipsiä ja levyn pinnat ja reunat on päällystetty kyllästetyllä erikoiskartongilla. Näin ollen talo kestäisi olla levypinnalla useamman kuukauden ja syksyn sateet. Tämä siis yksi syy, miksi valitsimme kipsilevyn tuulensuojalevyksi. Kun rakentamisen aika on tällä hetkellä rajoitettu siihen marraskuuhun, kun mies lähtee ulkomaille useaksi kuukaudeksi, voisi siis olla, ettemme välttämättä kerkeä laittamaan ulkovuoriverhousta kipsien päälle. Kipsilevyllä taitaa olla myös hieman parempi ääneneristyskyky, kuin esim. Tuulileijonalla, joka on myös niin huokoinen, etten jättäisi sitä kauaksi sään armoille.
Takapihan päätykolmioissa tehtiin poikkeus sääntöön ja ne levytettiin ensin, koska välikatollehan tulee 550 mm puhallusvillaa. Oma hommansa oli kuitenkin heilua tuolla 8 metrin korkeudessa ja lisähaasteena tietysti myrskytuuli.
Villaksi meille tuli 200 mm Isover-lasivilla. Ja voi pojat, että oli tuotetta hieman kehitetty vain neljän vuoden takaisesta. Se oli siis tuttu jo viime raksalta. Pölyä tuli vähemmän eikä huhupuheistakin tuttu kutina ollut enää ongelmana. Sitä oli miellyttävä leikata. Naapurilta varastimme idean villaleikkurista, jonka askartelimme tuulensuojalevystä. Keskellä menevä villaveitseä aavistuksen isompi rako edesauttoi leikkaamaan suoraan ja työskentelyasentokin oli ergonominen. Keskellä menevä lankku painoi villan tiivisti levyjä vasten, jottei paali heiluisi kovin leikattaessa.
Mutta silti tuota villotusta tehdessä hiipi vain mieleen, että jos joskus vielä rakentamaan alamme, voisi tämäkin osuuden välttää tekemällä hirsitalon. Tällä pohjakuvalla hirsinen rakennus olisi vain tullut suhteettoman kalliiksi ja hankalaksi, tähänkin sitä siis alunperin suunniteltiin. Villoittaminen vei aikansa, kun meillä on aika vähän noita 60 cm jaolla olevia runkotolppia, eli leikattavaa oli paljon. Olisi mielenkiintoista yrittää suunnitella projekti, jossa olisi tolpat pääosin vain 60 cm jaolla, huonekorkeudet olisivat sellaiset, että villapaalit, tuleensuojalevyt, sisälevyt ja höyrynsulkumuovit menisivät myös kokonaisina, ei leikattavaa eikä hukkaa materiaalista tai ajasta (Siniatistakin oli ainakin 3 m ja 2,7 m korkeaa levyä).
Ulkopuolen koolaukseen ei tarvinnut ostaa puuta erikseen, vaan käytimme katon teosta jäänyttä raakaponttia. Jotta ulkoverhouksen alle jää tarvittava tuuletusrako, teimme ristikoolauksen ja saattaahan tuolla ristikoolauksella olla hieman parempi jäykistävä vaikutuskin. Koolauksen valmistumisen jälkeen tarkoituksena on asentaa ikkunat, jotta läpiveto loppuisi. Jotkuthan suosittelevat, että ikkunat tulisi asentaa vasta lattiavalun jälkeen, koska betonista tuleva kosteusrasitus voi olla korkea ajatellen puukarmisia ikkunoita. Vaan onneksi valitsimme ikkunat, joiden kanssa ei tulisi ongelmaa tämän asian suhteen. Niistä myöhemmin lisää.
Pariulko-oven aukko näyttää aika mahtipontiselta, vaikka leveyttä on vain 1600. Tekisikö korkeus tepposen, kun sitä on kuitenkin 2400.
0 kommenttia