Tuleva talo lämpeää pääasiassa maalämmöllä. Mielestäni omakotitaloon kuuluu takka, joten oli selvää, että sellainen meille tulee. Olkoot se sitten vaikka jostain muusta pois. Muutenhan suunnittelijan ei tarvinnut piirtämääni pohjakuvaa muuttaa, kuin ainoastaan takan sijoituksen suhteen. Alunperin olisin halunnut sen kulmaukseen, joka johtaa teisaulaan ja keittiöön. Siihen sitä ei kuitenkaan suositeltu vesikaton muodon vuoksi. Meillähän on siinä jiirejä kuuteen eri suuntaan ja piipun juuri olisi jäänyt sellaiseen kulmaan, jota lumi olisi luultavimmin painanut. Näin ollen takalle ei montaa paikkaa 30 neliön olohuoneesta löytynyt. Lopullinen sijoituspaikka löytyi olohuoneen yhden ikkunan seinältä. Olohuone meillä on suunniteltu niin, että ruokapöytää ja tv:n paikkaa voidaan vaihtaa kolmelle eri seinälle. Nyt takan ei pitäisi haitata tällä kohtaa.
Vuoden 2014 rakennuttamasta talosta päätettiin jättää takka pois talopaketista. Selkeä syy: Uuniseppien valmismalli ei säväyttänyt millään lailla ulkonäköltään. Raksapiireissä huhuiltiin että paikallaan muurattuna meillä olisi mahdollista saada jotain niin paljon isompaa samaan rahaan. Muurari löytyi nopeasti läheltä ja ei muuta kuin rautakauppaan hakemaan 3000 kilon edestä tiiliä. Takan koko syntyi muurarin yhdestä lauseesta tälle rakennuttajaneidille: "Hanki ensin luukku, niin katsotaan mitä sen ympärille aletaan rakentaa". Ja näin meillä oli hankittuna markkinoiden suurikokoisin luukun. Yksinkertaisempikin ymmärtää, että iso luukku on yhtä kuin iso takka. Mutta kyllä se lämmitti. Eikä tullut ongelmaksi puolimetriset halot, jotka jätimme vähän liian isoiksi laiskuuksissamme edellissyksyllä. Naapurikin ihmetteli, ettei tule takkaan mahtumaan, vaan eipä tiennyt hän mitä tuleman pitää. Takka muotoutui moderniksi kuutioksi ja sai pintaansa kauniin Tikkurila Tunto -kivimassan. Halusin siihen ns. rantahiekan fiilistä, joten telasin päälle hieman vielä Tikkurila Stardusti -lasyyria hopeana. Erittäin kaunis lopputulos ja alkoihan näitä saman pintaisia takkoja löytymään meidänkin asuinalueelta sekä asuntomessuilta yhdeltä jos toiselta.
Noh, kuten aluksi kerroin, olen keksinyt tälle projektilla kaikenlaisia värkättäviä pikkujuttuja. Mahdollisuuden tällaiseen antaa se, että me ensisijaisesti rakennamme, emme rakennuta valmistalopakettia. Kenelläkään ei ole nokan koputtamista alati muuttuvista suunnitelmista. Siksipä päätimme kokeilla päin vastaista takan osalta eli mahdollisimman helppoa, kevyttä eikä edullisuuskaan olisi pahitteeksi. Olin selaillut takkoja jo muutaman vuoden ajan ja joka paikasta työnnettiin vain ajatuksena samaa mitä olimme toteuttaneet jo vuosia aikaisemmin: Modernia kuutiota.
Myöhemmin mieleen hiipui pyöreät linjat: pönttikset! Noh, niistäkin tuli viimeisen vuoden aikana niin trendikkäitä (varmaankin pohjalaisteemaisen asuntomessutalon vuoksi), joten aloin kyllästymään siihenkin ajatukseen. Ainoa malli, joka sellaisesta sytytti oli kaunis italialainen Piazzetta, jonka kuori oli käsinvalmistettua keramiikkaa. Ajatus tyssäsi hintaan, kokonaisuus olisi ollut ilman piippua lähellä 5000 e. No thanks.
Ruotsalaisia sisustusinstagram-tilejä seuratessa silmiin alkoi pistämään kakluuneja. Ajatus tyssäsi jälleen hintaan sekä työlääseen malliin. Jostain täytyisi hankkia joko vanhoja purettuja kaakeleita tai tilata uusia vanhan tyylisiä. Varaavana en takkaa nyt halunnut maalämmön takia, joten pitäisikö askarrella kiertoilmatakka jonkinlaisista palo"pahveista". Helsingistä löysin yhden firman, jolla olisi ollut haluamaani kakluunimallia kertoilmalla, hinnat alk. about 16 000. Hellurei.
Vaan sitten ig:n syövereistä se viimein löytyi, tulisijojen markkinajohtaja Jotulilta! Ja koska hakusessa oli edelleen kevyttä, pientä ja helppoa, valintamme on valurautakamiina. Luottoa tähän pieneen pippuriin lisää se, että valurautakamiinoita on valmistettu Norjassa jo 1800-luvulta lähtien. Mutta katsokaan näitä kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita tämä kamiina sisältää!
Toimittajaksi Jyväskylän Takkakeskus
Seuraava metsästys kamiinoiden toimittajista ig:ssä alkoi sanoilla #Jotul #F3. Löytyi takkojen erikoisliike Jyväskylän Takkakeskus. Laadukkaat ja raikkaat nettisivut olivat positiivinen ja käyttäjäystävällinen kokemus, kun oli kahlannut kotimaan tarjonnassa jos vaikka minkälaista läpi. Ei muuta kuin chatin kautta yhteyttä josta seurasi sähköpostineuvotteluja todella nopealla tuloksella. Jo siitä ensimmäisestä sähköpostista tuli tunne, että linjan toisessa päässä on sekä ammattimainen asiakaspalvelija että myös alan asiantuntija samassa paketissa. Arja ja Matti Sirkka osasivat vastata kysymyksiini sekä tarkastaa talokuvistamme tuotteiden sopivuudet sekä tarvittavat lisäosat.
Savuhormi Schiedeliltä
Luonnollisesti tärkein lisäosa, jota tämä lisälämmönlähde vaatii, on savuhormi (tuttavallisemmin piippu). Siitäkään minun ei tarvinnut paljoa huolehtia, sillä Arja ja Matti yhdessä Schiedelin edustajan Seppo Pekkarisen kanssa katsoivat meille sopivimman mallin sekä hoiti mitoituksen. Malli on Permeter Smooth teräshormi, joka liitetään kamiinaan yläpuolelta. Sisätilan väri sointuu kamiinan vanhan valkoiseen emalipintaan ja ulkopuolen väritys maalautettiin erikseen ruskeaksi tulevan kattohuovan mukaan.
Alunperin suunnittelijamme oli piirtänyt kuviin 2 metriä korkean piipun, joka olisi loppujen lopuksi vaatinut erilaisia tukiharuksia ja nuohoustasoa nuohoojalle. Onneksi Seppo katsoi, ettei meillä ole tarvetta niin korkeaan piippuun. Tästä hän ystävällisesti soitti erikseen, ja kertoi, että on tehnyt mitoitukset ympäristöministerin asetusten ja RIL 245 ohjeistusten mukaisesti. Eli piipun on oltava 800 mm vesikaton yli. Etäisyys mitataan piipulta harjalle ja jokaista lapejuoksumetriä kohden lisätään 100 mm. Toivottavasti tuosta muistisäännöstä on jollekin hyötyä, kun laskeskelee tulevaa piippua.
